Kotihoito on sairaan tai toimintakyvyltään heikentyneen ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa ja auttamista hänen omassa kodissaan. Ihmisten tekemää palvelua toiselle ihmisille ja toimimista yhdessä, lähikontakteissa.

Kaikki apu ei kuitenkaan tarvitse auttajan fyysistä läsnäoloa. Sitä voidaan antaa puhelimen tai kuvallisen etäyhteyden kautta. Kuvayhteyden välityksellä hoitaja tai lääkäri voi keskustella kotonaan olevan henkilön kanssa ja kuvan kautta välittyy tietoa paitsi ihmisestä itsestään myös kodin tilanteesta. Kotona asumisen turvallisuutta voidaan lisätä muistuttamalla lääkkeenotosta tai ruokailusta ja kertomalla seuraavasta kotikäynnistä tai kuunnella huolia ja murheita. Yhteydenotto voidaan avata palvelukeskuksesta pakotetusti ja valvoa lääkkeenottoa tai ruokailla "yhdessä".Tarpeen vaatiessa hoitaja voi lähteä ylimääräiselle kotikäynnille.

Kehittyneen kuvateknologian avulla kotiin voidaan tuoda muitakin sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja, kuten esimerkiksi kirjastopalveluja, kuntoutuspalvelua ja erilaisia ryhmätapaamisia, vaikkapa jumppatuokioita.

Tätä kaikkea voidaan tehdä yksittäisten toimijoiden kesken esimerkiksi hoitaja -asiakas -suhteessa. Systemaattisesta toiminnasta saadaan kuitenkin enemmän irti. Tämä edellyttää ympäri vuorokauden, seitsemänä päivänä viikossa, vuoden jokaisena päivänä tapahtuvaa toimintaa. Sellainen on mahdollista palvelukeskuksen avulla.

Esimerkkinä on Helsingin kaupungin palvelukeskus, joka tekee n. 380.000 kuvallista kotikäyntiä vuosittain eli n. 12% kaikista kotikäynneistä. Kustannuksia säästyy useita miljoonia euroja verrattuna siihen, että nuo käynnit tehtäisiin hoitajan käynteinä paikanpäälle, asiakkaiden koteihin.

Ehdotan, että Keski-Uudenmaan soteen perustetaan 24/7 palvelukeskus, joka voi palvella kuvallisin etäyhteyksin kotonaan asuvia, avun tarpeessa olevia ihmisiä.